OnePlus toi markkinoille uutukaisensa, OnePlus 5:n, hurjan hypen saattamana. Julkaisu ei ollut myöskään täysin ongelmaton ja sisälsi omat ”skandaalinsa”. Meitä eivät hype tai skandaalit kiinnosta, vaan haluamme tietää onko OnePlus 5 millainen puhelin.

Asiaa ei ole kiertäminen; jos Huawei P10 oli iPhonemainen, niin OnePlus 5 on aivan suora kopio iPhone 7:ta. Sillä erotuksella, että sormenjälkitunnistin on suorakaide, eikä ympyrä. Sormenjälkitunnistin toimii tietenkin myös kotinäppäimenä ja tämän reunoilta löytyvät kosketusherkät alueet, jotka voi valita paluu- ja moniajonäppäimiksi oman maun mukaan haluttuun järjestykseen.

Etualan peittää AMOLED-näyttö, joka virran säästämiseksi käyttää 1080p-resoluutiota ja tavanomaisempaa 16:9-kuvasuhdetta, toisin kuin muut lippulaivapuhelimet. Näyttö onkin kontrastiltaan ja väreiltään omaan silmääni erittäin hyvä. Varsinkin Samsungin AMOLEDeihin verrattessa ei OnePlus jää jälkeen. Kannattaa kuitenkin huomata, että OnePlus käyttää ns. PenTile-asettelua pikseleilleen, joten todellinen resoluutio jää hieman FullHD:n alle. Tämä on osittain se syy, miksi Samsung siirtyi 2K-pentile-näyttöihin – jotta efektiivinen resoluutio pysyy tarpeeksi korkeana. Käytännössä tämä ei kuitenkaan käyttöä haittaa, mutta asia on kuitenkin hyvä pitää mielessä. Pienenä kauneusvirheenä OnePlus 5:n paneeli on myös asennettu sisäisten komponenttien (lähinnä kameramoduulin) mahduttamiseksi ylösalaisin, mikä aiheuttaa pientä viivettä esimerkiksi vierittäessä ylhäältä alaspäin. Tämä ei allekirjoittanutta haitannut, mutta puristien silmät voivat sulaa. 

Näytön yläpuolelta löytyvät RGB-notifikaatioledi, massiivisella 16 megapikselin kennolla varustettu etukamera f/2.0 aukolla ja kuulokeritilä.

Vasemmasta reunasta löytyvät äänenvoimakkuuden säätöpainikkeet ja profiilikytkin, joka voisi yleistyä muillakin valmistajilla. Kytkin mahdollistaa nopean vaihtamisen äänettömän, värinän ja normaalin soittoäänen välillä.

Oikealta löytyy virtanäppäin ja SIM-korttikelkka. Kannattaa huomata, että kyseessä on tosiaan pelkkä SIM-korttikelkka ja puhelinta ei voi laajentaa SD-kortein, joten tilaa kaipaavan OnePlus 5:n ostajan kannattaa suoraan sijoittaa 128 gigatavun versioon.

Alareunasta löytyvät C-tyypin USB-liitäntä, joka tukee OnePlussan omaa Dash Charge -pikalatausta, standardi 3,5 mm:n kuulokeliitäntä ja kaiutin. 

Tyylikään yksinkertaisesta takapaneelista löytyy tuplakamera, jonka kamerat käyttävät eri aukkoa ja megapikselimäärää. Ensimmäinen kamera on 16 megapikselin kennolla ja f/1.7 aukolla ja toinen 20 megapikselin kennolla ja f/2.6 aukolla. Näiden vierestä löytyy LED-salama. Nerokkaana oivalluksena OnePlus on asentanut NFC-antennin kameran kennojen väliin, joka on käytännössä ainoa paikka metallisessa rungossa jossa se voi sijaita. Kameroiden lisäksi ainoana yksityiskohtana on upotettu kiiltävä OnePlus-logo. Kokonaisuus on mukavan hillitty.

Ennenkuin siirrymme sovelluspuoleen pitää antaa OnePlussan sormenjälkitunnistimelle iso kiitos; se on uskomattoman nopea ja mukavan tarkka. Varsinkin Samsung Galaxy S8:n jälkeen sitä on uskomattoman mukava käyttää ja se toimii kuten pitääkin.

OnePlus käyttää puhelimissaan omaa OxygenOS-käyttöliittymää, joka on valtavirrasta poiketen mukavan vähän muokattu ja suhteellisen lähellä Nexus-laitteiden puhdasta Android-kokemusta. Vähäinen muokkaus näkyy, sillä laite on todella nopea käyttää ja käyttöliittymä on yksi sulavimmista OEM-valmistajien omista virityksistä.

Suurin ero tavalliseen käyttökokemukseen ikonien lisäksi on työpöydän vasemmasta laidasta löytyvä “hylly”-ruutu, joka sisältää pikamuistion, viimeisimmät sovellukset ja hallintakeskuksen pikanäkymän. Hyllynäkymä on tietenkin muokattavissa täysin oman maun mukaan Android-vimpaimilla. Hyllynäkymän pikamuistio erityisesti tuli itselle nopeasti käyttöön, sillä sen nopea saavutettavuus oli erinomainen lisä päivittäisessä käytössä. Myös tärkeimpien sovellusten löytyminen ilman sovellusvalikon kahlaamista oli erittäin miellyttävää.

Sovelluksista puheenollen, OnePlus on esimerkillinen sovellusten määrässä tai oikeastaan niiden vähyydessä. Puhelimessa nimittäin tulee asennettuna vain kaksi ylimääräistä sovellusta: tiedostonhallinta ja OnePlus yhteisö ja tuki -sovellus. Tämä on jotain, mistä jokaisen valmistajan pitäisi ottaa esimerkkiä. Puhelimen käyttöönotossa ei tarvitse siis odottaa viikkoa, kun ne esiasennetut Facebookit yms. asentavat itsestään uudet versiot. Arvostan. Muut esiasennetut sovellukset ovat normaalit Googlen vakiosovellukset Chromesta Youtubeen.

OxygenOS lisää myös tuen lukutilalle, jonka on tarkoitus emuloida e-paperilaitteita. Tämä käytännössä muuttaa näytön mustavalkoiseksi ja valkoisen värilämmön punertavaksi, jotta tekstin lukeminen helpottuu.

Lukutilan lisäksi löytyy puhelimesta myös pelitila, joka pitää turhat notifikaatiot hyppimästä ruudulle pelattaessa pelejä.

Toinen miellyttävä parannus on eleet, jotka ovat vapaasti määriteltävissä. Piirtoeleet voi asettaa avaamaan haluamansa sovelluksen tai tekemään haluamansa toiminteen (esim “avaa etukamera”).

Näiden muutosten lisäksi suurimpaan osaan yleisimpiä sovelluksia on lisätty “force-touch”-tyylinen valikko, joka ilmestyy kun kuvaketta painaa pidempään. Esimerkkeinä ovat esimerkiksi kamera-ikonin valikko haluttuun kameran toimintoon tai Chrome-ikonista aukeava Incognito-vaihtoehto.

OnePlus on myös apinoinut Samsungilta jo Note 2:ta lähtien Samsungeissa olleen “Scroll capture” -ominaisuuden, jolla esimerkiksi kokonainen www-sivu on mahdollista kuvaruutukaapata kerralla yhdeksi kuvaksi.

Oneplus ei yllättäen hidastellut tai hyytynyt moniajettaessa sovelluksia. Se olisikin pienoinen ihme, sillä testissämme ollut 128 Gt versio sisältää 8 Gt käyttömuistia. Mitä tahansa puhelimen niskaan heittikin, oli se 4K-videoiden renderöintiä tai pelaamista, jaksoi OnePlus kirnuta kaiken läpi ongelmitta. Tosin pelien kohdalla olisin ollut aavistuksen huolissani jos FullHD-näytöllä varustettu puhelin uusimpiin kuuluvalla prosessorilla tukehtuisi kuormaansa. Joten vaikka OnePlus narahtikin nopeustestien vääristämisestä ei tarvitse huolestua siitä, että puhelin olisi rampautettu. :)

Akunkesto oli erittäin hyvä ja kuten toimituksemme akkukingin OnePlus 3T:n kanssa, ei tämänkään luurin kanssa tarvinnut juurikaan hätäillä akunkeston kannalta. Akku kesti yleensä helposti seuraavalle päivälle ja jos virta kävi vähiin, niin akku latautui n. 70 minuutissa tyhjästä täyteen OnePlussan omaa pikalaturia käyttäen. (Toim. huom. yllä oleva 5 päivän akunkesto johtui siitä, että puhelin oli kuvanottohetkellä lentokonetilassa, eikä ole mitenkään verrannollinen todellisuuden kanssa)

Valitettavasti OnePlussan oma DASH-pikalataus ei ole yhteensopiva Qualcommin luoman QuickCharge-standardin kanssa. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että nykyään yleiset QuickCharge-laturit toimivat OnePlussan kanssa “hidas”-latureina ja pikalataamista varten on laturit ostettava OnePlussalta. Itselleni tämä on suhteellisen ikävä miinus, sillä kotoa, autosta ja työpaikalta löytyvät QC-laturit. Ainoa DASH-laturi on puhelimen mukana tullut. Onneksi sentään akunkesto kompensoi laturipaniikkia.

OnePlus 5 tuo toki mukanaan nykytrendin mukaisen tuplakameran, joista toinen kenno toimii Zoom-linssinä ja apuna tehtäessä potrettikuvia bokeh-efektin luomisessa.

 

Zoomia kamerasta löytyy 2x asti, josta kertoimet 1,6 asti tehdään optisesti ja loput 0,4x tehdään digitaalisesti. Digitaalisuudestaan huolimatta zoomattu komposiitti on tarkka ja auttaa tilanteissa, jolloin pitää joko tehdä tarkka makrokuva tai kuvata hieman etäämmällä olevaa kohdetta. (Klikkaa yllä olevia kuvia nähdäksesi orginaalit)

Zoomattaessa tosin OnePlussan suurin miinus tulee nopeasti selville, sillä puhelimessa ei ole lainkaan optista kuvanvakaajaa ja zoomin takana olevalle kennolle ei tarjota edes digitaalista. OnePlus nojaa täysin sulkimen nopeuteen. Valitettavasti suljinaikaan nojaaminen ei hämärässä kovin hyvin onnistu ja zoomikenno on muutenkin valovoimaltaan huomattavasti heikompi, joten hämärässä (lue Suomen talvessa) voi zoomin hyöty kärsiä nopeasti. Zoomikenno ei myöskään huimaa päätä hämärässä värintoistoltaan. Pääkenno, eli kuvaaminen ilman zoomia, antaa paljon paremman värin- ja yksityiskohtien toiston.

Vaikka pääkennon kuva vakautetaankin elektronisesti, ei tämä ollut ihan ongelmatonta. Varsinkin liikkeessä onnistuin samaan tärähtäneen otoksen useammin kuin olisi toivottavaa ja ongelma korostui etenkin hämärässä ja sisätiloissa. Päivänvalossa elektronisen kuvanvakaajan ja nopean sulkimen yhteistyö onnistui miltei saumattomasti.

Positiivista on kuitenkin se, että etupuolen 16 megapikselin selfie-kamera tukee myös elektronista kuvanvakaajaa, mikä helpottaakin niiden Instagram-kaveriotosten ottamista huomattavasti.

OnePlus kykenee myös kuvaamaan 4K-videota, mutta jostain käsittämättömästä syystä kuvanvakaaja ei ole käytettävissä tässä tilassa. OnePlus on luvannut kuitenkin lisätä sen päivityksessä. Käytännössä tässä vaiheessa on siis suositeltavaa kuvata joko pienemmällä resoluutiolla tai käyttää gimbaalia lisävälineenä.

Hullunkurisimmaksi koko optisen kuvanvakaajan puutteen tekee se, että OnePlus:an kamerasovelluksen pro-tila on yksi parhaista, mitä olen vakiona kameroissa puhelimessa nähnyt. Se pyrkii selvästi tuomaan paljon kuvaavalle tarpeelliset työkalut esille, joita ovat esimerkiksi keinohorisontti, histogrammi ja RAW-tila.

Ottaen huomioon, että OnePlus pääsee syynistämme läpi lähinnä kolmella kauneusvirheellä, on kyseessä suhteellisen kova suoritus tämän hintaluokan puhelimelle. Suosittelemme kuitenkin OnePlus 5:n hankkimista harkitsevalle suoraan sen muutaman lisäkympin sijoittamista 128/8 gigatavun malliin, sillä SD-korttipaikan puute voi olla haaste 64 Gt mallissa. Olisin kuitenkin nähnyt 128 Gt mallin mielummin 6 gigatavun muistilla ja OIS-tuella, mutta hintaluokassa, jossa toimitaan, ovat kompromissit välttämättömiä ja OnePlus on asettanut järkevästi akunkeston ja sulavuuden näyttöteknologian ja kameran edelle.

Puhelimen ympärillä pyörivästä yliampuvasta hypestä huolimatta on OnePlus 5 ansainnut ensimmäisen toimituksen valintamme, sillä se on selvästi hintaluokkansa kuningas ja saa joidenkin speksiensä osalta jopa kalliimmat puhelimet häpeämään.