Huawei esitteli keväällä Barcelonassa uutuuksia, joilla se pyrkii kilpailemaan valtamerkkien kanssa ja karistaa selästään halpiksen maineen. Ascend-sarjan lippulaivalaitteiden mukana esiteltiin Huawein omaa suunnittelua oleva K3V2-järjestelmäpiiri, jota Ascend P1:ssä ei valitettavasti ole. Saamme luonnollisesti myös huippumallit testipenkkiimme lähiaikoina. Puhelin on mielenkiintoinen monestakin syystä; halpamerkiksi aikaisemmin profiloituneen valmistajan avaus premium-puhelimien markkinoille, ominaisuuksiltaan mielenkiintoinen Android 4.0 ICS -käyttöjärjestelmällä varustettu, hinnaltaan kilpailukykyinen laite. Odotukset olivat enemmänkin uteliaisuuteen kallellaan, kuin suurten lupauksien lunastamista vaativat.

Puhelimen kaivaminen pakkauksesta ei ole sen vaatimattomampaa tai juhlavampaa kuin minkään muunkaan laitteen kohdalla, paketti on sopivan kompakti ja tavarat siististi aseteltu sen sisälle. Ensimmäinen huomio laitteesta on sen keveys ja muovinen olemus. Puhelimen takalevy on kiinteä ja kokonaan muovia. Yläreunassa keskellä on kamera ja sen LED-salama, alareunassa pieni kaiuttimen ritilä ja huomioimme alareunan olevan myös hieman paksumpi. Etupuoli on myös muovisemman tuntuinen kuin esimerkiksi HTC One V:ssä, ja näytön päällä on tuttuun tapaan Gorilla Glass. Näytön alla etulevyn alareunassa on ICS-laitteille ominaiset kolme hipaisunäppäintä: valikko, koti ja takaisin. Kotelon alareuna on hieman viistetty ja siihen on sijoitettu puhelimen mikrofoni. Näytön yläpuolella on kuuloke, etukamera ja merkkivalo. Merkkivalon ledi on sijoitettu kuulokkeen ritilän taakse, eli sen ollessa pimeänä ei koko valon olemassaoloa huomaa. Vasemmasta reunasta löytyy äänenvoimakkuuden säätimet, oikeasta reunasta virtanäppäin ja pieni luukku, jonka taakse piiloutuu muistikortti. Laitteen yläreunasta löytyy perinteinen 3,5 mm miniplugi, mikroUSB-liitäntä latausta ja tiedonsiirtoa varten sekä luukku, jonka taakse piiloutuu SIM-kortti. Laitteen valkoinen takalevy on siis kiinteä, minkä takia muovisesta kokonaisuudesta on saatu tukeva ja nitisemätön.

Kaikesta muovisuudesta huolimatta puhelin ei tunnu yhtään niin halvalta kuin voisi muovin määrästä luulla. Materiaalin ansiosta puhelin on myös huomattavan kevyt ja siten mukava käsitellä. Rungon kulmat ovat pyöristetymmät laitteen takalevyn puolella ja tästä johtuen puhelimesta saa mukavan otteen helposti. Lisäksi muotoilu saa puhelimen tuntumaan pienemmältä kuin 4,3-tuumaisen näytön koko antaisi ymmärtää.

Huawein sisällä pyörii Android 4.0 ICS Texas Instrumentsin järjestelmäpiirin vauhdittamana; suorituskyky tuntuu olevan kohdillaan, ainakin testinaikaiseen käyttöön. Puhelimeen tuli testin aikana tasan yksi päivitys, eikä laite jumittanut tai kaatunut kertaakaan kokeilun aikana. Tämä on huomionarvoista, koska käytännössä jokainen laite, jota olen tähän saakka kokeillut, on mennyt polvilleen vähintäänkin kerran tai kaksi. Laite on kuorrutettu Huawein omalla käyttöliittymällä, joka on mukavan yksinkertainen ja värimaailmaltaan raikas. Valmistajan omat widgetit sekä käyttöliittymä voidaan ottaa käyttöön joko 2D- tai 3D-tilassa. Näistä ensimmäinen on simppelimpi, vanilla-Androidin tarjoava tila ja jälkimmäinen tuo silmäkarkkia lisää, joskin omasta mielestäni käytettävyys hieman kärsii. Sama tosin pätee omasta mielestäni kaikkien valmistajien 3D-henkisiin widgetteihin ja käyttöliittymiin. 3D-karkinkaan kanssa puhelin ei ala pykimään tai jumittelemaan.

Puhelin on varustettu 8 megapikselin kameralla ja kuvausvalolla/salamalla. Molemmat on sijoitettu metallisen kehyksen sisään, joka nousee hieman ylös takalevystä. Tästä johtuen onkin hyvä, että kehys on metallia koska se tuppaa hankautumaan vähän joka paikkaan. Muovinen kehys olisi varmasti haljennut, hinkkautunut tai muuten vaan hajonnut jo testin aikana, vaikka puhelinta on pidetty kohtuullisen varovasti. Kameran kuvanlaatu on hyvä, värimaailma on kohtuullisen luonnollinen, joskaan ei pääse samalle tasolle “oikeiden kameroiden” kanssa. Kuvausominaisuudet, kuten HDR, sarjatuli ja porukkamoodit löytyvät myös tästä mallista. P1 kuvaa myös 1080p-tasoista videota 30 fps nopeudella ja se on laadultaan linjassa vastaavan hintaisten kilpailijoiden laadun kanssa, joskaan Huawei ei nouse loistamaan massasta.

Puheluiden kohdalla Huawei on aivan yhtä kelvollinen kuin muutkin, eli ääni on sopivan kirjava ja vastapuoli ei koskaan valitellut huonosta kuuluvuudesta. Verkkoon Huawei tuntui saavan yhteyden hieman vaihtelevasti; haastavilla alueilla se joskus sai yhteyden ongelmitta ja toisinaan taas yhteyttä verkkoon ei meinannut millään saada muodostettua. Tämä tosin ilmeni vain kahdessa testatuista katvealueista. Mainittakoon, että samoilla alueilla iPhone 4S oli auttamatta polvillaan ilman yhteyttä ja HTC One V ei saanut dataa kulkemaan myöskään.

Huawei on paketoinut puhelimen mukaan DLNA-sovelluksen, joka sisältää perusominaisuudet videoiden esittämiselle  ja on yksinkertaisuudessaan toimiva. Huawei liitetään tietokoneeseen sen omalla HiSuite-ohjelmistolla. Tämä tarkoittaa sitä, että puhelimen HiSuite-ohjelmisto tulee asentaa tietokoneelle ja sen jälkeen yhdistetään puhelin oman HiSuite-sovelluksen avulla. Yksinkertaisimmillaan ensimmäinen yhdistäminen sujuu niin, että puhelin liitetään tietokoneeseen USB-kaapelilla ja valitaan puhelimesta HiSuite-tila päälle. Tällöin tietokone ehdottaa asennettavaksi HiSuite-ohjelmiston puhelimelta. HiSuite on tarjolla vain Windowsille, eli Omenaiset saavat tyytyä elämään ilman sitä. Kun HiSuite on asennettu ja puhelin liitetty tietokoneeseen, voi käyttäjä valita saako puhelin ottaa HiSuiteen yhteyttä myös langattomasti Wi-Fi:n välityksellä. Langaton yhdistäminen kenkkuili aluksi pari kertaa, mutta toimi sen jälkeen hyvin. HiSuitella käyttäjä voi ottaa puhelimelta kuvakaappauksia, siirtää tiedostoja ja mediaa tietokoneen ja puhelimen välillä, muokata kalenteria ja yhteystietoja. HiSuite on varsin toimiva, joskin hieman karun näköinen, silti olematta ruma tai luotaantyöntävä.

Huawei on lisäksi tuonut käyttäjille mahdollisuuden editoida videoita puhelimellaan; luurin mukana tulee esiasennettuna Androidin oma Movie Studio, jolla voi leikata, yhdistellä ja muokata efekteillä otoksiaan. Sovelluksen ominaisuudet riittävät pienten pätkien tekemiseen nettiin tai kavereille lähetettäväksi, mutta suurempia projekteja ei ilman lehmän kärsivällisyyttä ja suurta taiteen tekemisen paloa kannata lähteä suunnittelemaan. Testin aikana löysin itseni muutaman kerran tekemässä pieniä pätkien yhdistelyitä ja lähettelin niitä kavereille. Eli ehkäpä pidemmällä juoksulla saattaisi allekirjoittanutkin puuhastella enemmän videoiden parissa?

Huawei on myös laittanut pakettiin Security Guard -nimisen sovelluksen, jolla voi rakennella mustia- ja valkoisia listoja, säätää yksityisyysasetuksia ja salata tiedostoja. Mustalle listalle voi lisätä yhteystiedoista numeroita ja ihmisiä ja ryhmiä, sekä antaa toiminnot miten he ovat mustalla listalla. Valkoisella listalla toimitaan samoin, mutta sillä ei rajoiteta vaan annetaan enemmän “oikeuksia”. Tämä tarkoittaa siis sitä, että mustalla listalla olevien ihmisten soittaessa ei puhelin esimerkiksi soi ollenkaan ja valkoisella listalla voi valita puhelun tulemaan äänellä läpi vaikka äänetön profiili olisi valittuna. Yksinkertaista ja aika kätevää.

Suorituskyky on asia, joka varmasti kiinnostaa monia rautaa rakastavia, miksei vähemmän asiasta innostuneitakin. P1:ssä on mm. Galaxy Nexus -puhelimesta tuttu kahdella 1,5 GHz ytimellä varustettu Texas Instrumentsin OMAP4460 -järjestelmäpiiri, jolla sijaitsee myös PowerVR SGX540 -grafiikkasuoritin. Suorituskykytestien mukaan Huawei pysyy hyvin mukana kilpailijoiden vauhdissa, vaikkei se kirkkainta kärkeä olekaan. Näyttö on qHD-resoluutioinen (540×960) ja Super AMOLED-tekniikkaa hyödyntävä, joten silläkään osa-alueella ei lippulaivamallien reviirille astuta. Huomion arvoista onkin, että Huawei on kyennyt tuomaan puhelimen hintaa sellaiselle tasolle jolla se on kilpailijoiden seurassa hyvin kiinnostava ja hinta-laatusuhteeltaan hyvä valinta. Hintaa laitteella on n. 469 €, joten aivan halpismallista ei kuitenkaanole kyse.

Testijakson aikana käytössä ja testattavana oli muitakin puhelimia, mutta Huawei eksyi taskuun yllättävänkin usein. Puhelin on mukavan kevyt, sopivan kokoinen ja käytettävyydeltään sen verran mukava, että sitä piti mielellään matkassa. Huawein käyttöliittymän raikkaat vaaleat värit ja simpplit grafiikat miellyttivät testaajaa myös sen verran paljon, että puhelinta tuli käytettyä useammin kuin monia muita vaihtoehtoja. Huawei Ascend P1 on tutustumisen arvoinen puhelin hintaluokassaan, mutta kannattaa käydä laitetta käpistelemässä ennen ostopäätöstä. Vaikka testaajan mielestä laite ei tuntunut halvan muoviselta – vaikka muovinen onkin – ei se välttämättä takaa tyytyväisyyttä kaikkien käsissä. Jos Ascend P1 pitäisi koettaa tiivistää yhteen lauseeseen, niin se olisi ehkä “virkistävän yksinkertainen ja huoleton”. Samaa ei voi sanoa monista muista laitteista, vaikka ne viisaria väräyttäisivätkin muuten enemmän.

Share Button