Sain mahdollisuuden käydä Sonyn kutsumana tutustumassa ennakkoon Horizon Zero Dawniin. Koska uudistuksen alla olevaan sivustoon kuuluvat nykyään pelit ja konsolit niin en voinut kieltäytyä kutsusta.

Painotan nyt suoraan, että tämä on vain lyhyeen yksityistilaisuudessa tapahtuneeseen hands-oniin perustuva mielipide, eikä täysipainotteinen arvostelu, sillä me saamme pelin käsiimme vasta samaan aikaan kuin muukin kansa.

Ohjaimen käsiin saatuani heti lyhyessä ajassa pelistä irtosi kaikessa hyvässä ”FarRaider Shadowfall” –fiilis ja oli helppo huomata, että inspiraatiota on haettu Far Cry Primalista ja Tomb Raiderista yhdistäen siihen Killzone –sarjasta Guerillan tavaramerkiksi muodostunutta neofuturista teknologiapornoa. Varsinkin konehirviöissä on havaittavissa isohko vivahde Killzone Shadowfallin ISA-puolen vaikutteita. Kaikista vaikutteista huolimatta ei kyseessä ole kuitenkaan kaoottinen liikaa yrittävä soppa, vaan Guerilla on saanut osien summan niin korkealle, että kokonaisuus huokuu todella mukavaa onnistumista.

Horizonin post-postapocalyptiseen maailma, ohittaa onneksi pahimmat aavikko-Fallout / Madmax kliseet ja hyppää suoraan “luonto on vallannut takaisin” vaiheeseen. Tämä onkin mukava sillä vaikka ympäristöstä on havaittavissa “vanhaa maailmaa” on tämä pääsääntöisesti niin ylikasvanutta että kyseessä on lähinnä ainakin pelin alussa pieniä jäänteitä. Maailma tuntuu kaikessa maailmantuhon jälkeisyydessään mukavan elävältä, ympäristöstä löytyvät eläimet, kasvit, konehirviöt auttavat luomaan tunnetta paikasta jossa haluaisi itse vierailla. Kokonaisuus tuntuu luonnolliselta ja kiinnostavalta, paikalta jonka kaikki kolkat haluan päästä tutkimaan kun Horizon vihdoin saapuu käsiini..

Pelkäsin paljon että Aloy hahmona ei saisi minulle oikein mitään innostusta ja kiinnostusta aikaiseksi sillä Square Enixin Larakin jätti minut hieman kylmäksi, muutenkin kuin Siberian takia. Toisin kuitenkin kävi ja erityisesti Aloyn alkuintro/tutorial -osio, jossa hahmo lapsena päättää selvittää taustansa, teki yllättävän kivasti vaikutuksen, puhumattakaan itse ensimmäisestä ”menneisyyden” luolasta, johon tämä episodi sijoittuu. Yleensä en voi sietää näitä lapsiepisodeja ja haluan päästä niistä vain nopeasti eroon (katson sinua Uncharted 4), mutta tällä kertaa tämä alkujakso aiheutti ”haluan tietää lisää, ja nähdä enemmän tuota maailmaa”-vibat. Myös tarina Aloyn takana jäi kiinnostamaan: “miksi hän on joutunut hylkiöksi?”, “Kuka tai mikä hänen äitinsä oli?”, “Miksi Aloyn ottoisä on valinnut itse elämän hylkiönä?” #kyselyikä.

Aloy tuntuu muutenkin Laraan verrattuna osaavammalta ja pätevämmältä neidolta ja jotenkin Aloyn liikuttaminen ei ole läheskään niin kömpelöä kuin Laran. Ei siinä ei Larakaan mikään norsu posliinikaupassa ole, mutta edellisenä päivänä pelaamaani Tomb Raider Anniversaryyn verrattuna Aloy tuntui liikkuvan helpommin ja vaivattomammin sinne mihin halusin, sillä hetkellä kun halusin. Tämä oli varsinkin väistellessä konepetojen hyökkäyksiä erittäin tervetullutta ja mikäli väistön epäonnistumisesta johtui kuolema, ei tämä tuntunut epäreilulta vaan vialta lähinnä ohjaimen ja selkänojan välissä.

Kuten Far Cry Primal ja Tomb Raider, sisältää Horizon rutkasti materiaalien keräämistä ja metsästämistä. Jos nämä ovat asioita joita et voi sietää, niin voi olla että seinä tulee nopeasti vastaan. Onneksi materiaalien käyttäminen ja tarvikkeiden valmistaminen on nopeaa ja tapahtuu nopeasti asevalikosta tarvittaessa myös kesken taisteluiden.

Taisteluista puheen ollen: taistelu on todella mukavan dynaamista. Peli painottaa paljon tarkkuutta ja antaa tätä varten huomattavan paljon erityylisiä jousia että muita pitkän kantaman aseita. Aloyn skanneri pystyy näyttämään kohteiden heikot kohdat jotka helpottavat edellä mainittujen pitkän kantaman aseilla näiden tappamista huomattavasti. Lisäksi piiloutuminen korkeaan heinikkoon helpottaa yllätyshyökkäysten tekemistä koneiden kimppuun. Hiipimistä ja piilosta koneiden houkuttelemista ansoihin kannustetaan pelissä ja yleensä näin toimiminen auttaa isojen laumojen taltuttamista. Kaikkien aseiden ja ansojen lisäksi Aloy pystyy kahteen erilaiseen melee hyökkäykseen ja Souls sarjaa pelanneet ovat kuin kotonaan sillä meleet iskut tapahtuvat olkanäppäimistä.. Taistelut ovat ainakin Normaali-tasolla sopivan haasteellisia ja kuolema tuli yleensä 3-4 osuman kohdilla jos ei onnistunut osumaan koneisiin ja / tai ollut tarpeeksi varovainen näitä lähestyessä. Aloy pystyy myös käyttämään heittoköyttä kiipeämisen lisäksi koneiden taltuttamiseen.

Ehdin testaamaan peliä nopeasti sekä PS4 Slimmillä että PS4 Prolla, ja molemmilla peli näytti todella hyvältä. 1080p ja Pro omistajat tulevat olevaan onnellisia, sillä peli supersamplaa itsensä 1080p näytöillä ja perusmallin pleikkarillakaan peli ei näyttänyt yhtään hullummalta. Pelin HDR on todella onnistunutta ja varsinkin yön laskeutuessa tulee HDR esiin mahtavasti jos käytössä on vähänkään laadukkaampi HDR-televisio.

Kaiken kaikkiaan Horizon: Zero Dawn jätti positiviisen ja kovasti julkaisupäivää odottavan fiiliksen. Tämä on yksi niistä yksinoikeuspeleistä, jota Playstation 4:n omistajan ei kannata ohittaa.

Share Button