Meille tarjottiin yllätystestiin DJI Goggles -videolasit ja emme kovin montaa sekuntia miettineet testaammeko laitetta vai emme. Tässä ne nyt ovat, uutukaiset FPV-lentolasit kaikessa komeudessaan.

Tiimissämme on useampi DJI:n koptereita lennättävä pilotti, joista osa tekee sitä jopa elääkseen. Laitekirjo vaihtelee Phantomin, Mavic Pro:n ja Inspire 1:n välillä. Testitiimi kuitenkin kuuluu siihen harrastajakastiin ja lensimme DJI Mavic Pro:lla DJI Goggleseja käyttäen.

DJI:lle iso hatunnosto siitä, että he ovat saaneet tehtyä FPV-laseista, jotka yleensä näyttävät lähinnä joltain “Paluu tulvaisuuteen” -elokuvasarjan Doc Brownin autotalliviritykseltä, neutraalimman ja nykyisten kaupallisten VR-kypärien näköisen kokonaisuuden. Tämä on tehty ilman ulkoisia antenneja tai muutakaan turhaa hilavitkutinta. Nämäkin päässä näyttää kyllä täydelliseltä nörtiltä, mutta ne ovat kuitenkin huomattavasti enemmän valmiin tuotteen oloiset kuin monet muut vaihtoehdot markkinoilla. Muissakin laseissa on pään liikeseurantaa ja videovastaanottimia, mutta hyvälaatuisia näyttöjä, kosketuspaneelia tai integroituja antenneja on harvemmin saatavilla, varsinkaan tässä hintaluokassa.

Osittain tämän mahdollistaa DJI:n nerokas veto upottaa antennit Playstation VR -tyyliseen irrotettavaan pääpantaan. Antennien lisäksi pannan takaosaan on upotettu 9440 mAh Litium-polymeeriakku. jolle luvataan käyttöaikaa käyttötavasta ja visiirin kirkkausasetuksista riippuen jopa kuusi tuntia. Akun takaosaan asettaminen on myös käytännöllinen idea, sillä tällöin se toimii vastapainona visiiriosalle ja kokonaisuus saadaan yllättävän hyvin tasapainotettua.

Pääpannan takaosassa on myös kiristysruuvi ja pannan oikeasta reunasta löytyy täysin standardi mikroUSB-latausliitin (toisin kuin Mavicin hajoamisherkkä hirvitys) ja tämän yläpuolelta latauksen statusvalo. Tehokäyttäjille kerrottakoon, että pantaa voi ladata, kun se on irrotettu visiiristä. Ne jotka tarvitsevat käyttöaikaa enemmän kuin yksi panta antaa myöden, voivat hankkia lisäpantoja kunhan DJI alkaa niitä varaosina myymään. Positiivisena lisänä pannassa oleva akku tukee myös QuickCharge standardin mukaista pikalatausta.

Itse visiiri kiinnittyy pääpannan saranoituun liittimeen, jonka avulla visiiri on mahdollista nostaa pystyasentoon pois naamalta kopterin käynnistämistä ja muita suoraa näköyhteyttä vaativia toimiva varten.

Visiiriosan suunnittelusta tippuu DJI:lle myös pisteitä, sillä kerrankin kokonaisuus on suunniteltu alusta pitäen myös silmälaseja käyttäville (kuten allekirjoittaneelle) ja visiirin valosuojassa on leikkaukset silmälasien sankoja varten. Valosuojan keskellä ovat kaksi asfääristä linssiä, joiden takana on molemmille silmille oma 1080p-resoluution näyttö. Tämän lisäksi linssit on polarisoitu, joka estää potentiaaliset päällekkäiskuvat tai haamuilut. Lopputuloksena on skarppi videoruutu ilman VR-kypäristä tuttua pikselisäleikköä.

VR-kypäristä puheen ollen, on tärkeää muistaa mitä Gogglesit ovat ja mitä ei. Ne eivät ole VR-käyttöön, vaan vain videolasit ja tästä kielii myös suhteellisen kapea 85 asteen näkökenttä verrattuna VR-lasien 100+ asteen näkökenttiin.

Visiirin alareunasta löytyy pupillien välin (IPD) säätämiseen tarkoitettu rulla linsseille, funktio- ja paluu-näppäimet, kaikki ovat oikeassa reunassa, joten vasureita ei DJI helli laitteen käyttökokemuksen osalta.

Oikeasta reunasta löytyy kosketuslevy toimintojen käyttämistä varten, oikea kaiutin, virtapainike ja lataustason indikaattorivalot.

Vasemmasta reunasta löytyvät tuulettimen ilmanvaihdon ritilä, vasen kaiutin. Näiden lisäksi hankalasti avattavan kumiläpän alta löytyvät MikroSD-korttipaikka, kuulokeliitäntä ja mikroHDMI-liitin.

MikroSD-korttipaikka mahdollistaa Goggleseista otettujen kuvaruutukaappausten tallentamisen ja kopterin SD-kortilta kuvien ja videoiden varmuuskopioinnin radiolinkin ylitse kypärään. Rajoitteena on kuitenkin, että maksimissaan 1080p-laadun videot suostuvat siirtymään tällä tavoin. Etuna on kuitenkin videoiden nopea jälkikatsominen lasien avulla.

Sisältöä pystyy tietenkin myös katsomaan videolinkin ylitse suoraan kopterista siirtämättä dataa paikalliseksi.

HDMI-liitännän avulla Goggleseja on mahdollista käyttää ihan vain videolaseina ja testasimmekin huvin ja urheilun vuoksi pelata lasit päässä pari kierrosta Nintendo Switch-versiota Mario Kart 8:sta.

HDMI-liintäntä ei ole laitteessa kuitenkaan vain konsolihölmöilyä, vaan DJI Inspire toimii DJI Gogglesien kautta HDMI-liitäntää käyttäen, mutta lasit toimivat naamalle nostettuna näyttönä ilman muuta toiminnallisuutta. Phantom 4 Pro+ ja Phantom 4 Advanced pystyvät käyttämään Goggleseja MikroUSB-liittimen kautta ja tässä tapauksessa kaikki Gogglesin toiminnallisuudet ovat käytettävissä pl. lentotilat joita ei Phantom -sarjasta löydy. Inspire 2 kykenee myös MikroUSB -toimintaan mutta toiminnallisuus rajoittuu näyttöön, liiketunnistukseen ja tarkennuksen säätöön. Johtojen reitittämistä varten paketissa tulee mukana myös näppärä muoviklipsi, jonka paikkaa voi vaihtaa riippuen onko käytössä USB- vai HDMI-liintäntä. Ennen lasien käyttöönottoa on syytä huomioida, että koptereissa on uusin käyttöjärjestelmäversio asennettuna.

DJI Gogglesit pääsevät parhaiten oikeuksiinsa DJI Mavicin ja juuri julkaistun DJI Sparkin kanssa, jonka kanssa lasit pariutuvat langattomasti DJI:n omaa Ocusync-protokollaa käyttäen.  Langattomuus onkin pitkälti oma osa viehätystä ja häiritsevien johtojen puuttuminen lasien erinäisiä päänasennon seurantatiloja käytettäessä on suorastaan juhlaa, kun on aikaisemmin käyttänyt Oculus Riftiä tai Playstation VR:ää.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä yhteen kopteriin nimittäin pystyy parittamaan kahdet lasit, jolloin kakkoslasit ovat “mukana kulkija” -tilassa ja näkevät mitä päälaseilla tehdään,  tämä on esimerkiksi FPV-lentämisen opettamiseen hyvä asetelma. Kannattaa tosin muistaa, että kahdet lasit vaativat kolme ihmistä, sillä Suomen lainsäädännön mukaan paikalla pitää olla vähintään yksi ”spotteri”, jolla on suora näköyhteys kopteriin ja mahdollisen vaaratilanteen (esim. oikeiden lentopelien) lähestyessä osaa kertoa tästä pilotille. Sama pätee luonnollisesti myös yksillä laseilla lennettäessä. DJI itse suositteleekin kopterien tukemaa kahden ohjaimen setuppia niin, että toinen ohjain on spotterilla.

Ocusync tukee kolmea eri lähetystilaa, 720p60 (Smooth Mode), 720p30 ja 1080p30 (HD Mode). Näistä ensiksi mainittu oli pienemmän, noin 100 ms, latenssinsa ansiosta huomattavasti käyttökelpoisempi ja sopi paremmin kaikkeen lentelyyn, 1080p30 kelpaa lähinnä rauhalliseen tripod-moodiin. Sillä lennettäessä, varsinkin liikeohjaukset päällä, se aiheutti kolmelle kaverille toimituksessamme suuren latenssinsa vuoksi liikepahoinvointia. Resoluution menetys ei suoranaisesti haitannut, sillä kuvat ja videot tallentuivat kuitenkin kopterin SD-kortille ja ohjaimeen liitetyyn puhelimeen täydellä resoluutiolla. Responsiivisempi tuntuma liikeohjauksessa taas auttoi kuvakulmien hakemista ilman, että latenssin aiheuttamaa yli- tai aliliikehdintää tapahtui. Latenssi on käytännössä merkityksetön, kun lennetään hitaammin esim. valokuvatessa tai maisemavideokuvauksessa, kunhan ei aktiivisesti tarvitse väistellä esteitä tmv.

Aktiivisen videokuvaajan kannattaa huomata, että yllä mainittu resoluution valinta vaikuttaa videokuvauksen maksimiresoluutioon ja 720p60 -tilaa käytettäessä maksimiresoluutio videokuvauksessa on 1080p. Vastaavasti 1080p30 -tilassa resoluutio rajoitetaan 2.7k -tilaan ja täyden 4K -resoluution saa käyttöön vain 720p30 -tilassa. Videoresoluution valita vaihtaa HD-tilan resoluutiota edellämainittujen välillä automaattisesti. Missään kypärän vastaanottotilassa ei ole mahdollista käyttää C4K -resoluutio asetusta.

Kun lasit taittaa naamalle, tulee tuttu näkymä DJI-koptereita lentäneille, tosin paljon pelkistetymmin, jotta valikoiden käyttäminen sivussa olevalla kosketuspaneelilla onnistuu.  Yläreunasta löytyvät tärkeimmät tiedot:  Lentotila, GPS-satelliittien määrä, kopterin ja lasien välisen yhteyden signaalitaso, kosketuslevyn lukitustila, lennon kesto, kopterin ja lasien akkujen varauksen taso.

Alareunasta löytyvät nopeus-, korkeus- ja etäisyysmittarit. Kameran asetuksien näyttö (ISO-herkkyys, aukko, valotusaika) ja lähetystilan status.  Näiden vieressä on kameran laukaisin, jonka takaa löytyvät kosketuslevyä pyyhkimällä videonauhoituksen käynnistys ja kameran asetukset, tämän yläpuolella on yleinen asetusvalikko ja viimeisenä lentotilavalikko. Keskellä on keinotekoinen horisontti, jonka keskellä on nuoli joka osoittaa kopterin suunnan suhteessa pohjoiseen ja pieni pallo H-kirjaimella, joka näyttää kopterin paikan suhteessa kotipisteeseen.

Jotta valikot eivät loppuisi löytyy vielä alaspäin kahdella sormella pyyhkimällä ”pikavalikko”, jossa on valinnat kokoruudun tilaan, liikeohjaustiloihin, kameran suuntaamiseen suoraan alaspäin ja pystykuvatilaan.

Kameran asetusvalikko on myös oma alivalikkosotkunsa jonka käyttömukavuus ei kovin suurta kehua meiltä saanut, onneksi kameran asetukset vaihtuivat nopeiten RC-ohjaimeen kiinnitetyn älylaitteen avulla. Huomattavaa tosin on, että eivät kameran asetukset ole mitkään mukavimmat edes DJI Go -applikaatiossa.

Liikeohjauksesta puheen ollen; tiloja on kaksi: toinen liittää päänkääntelyn gimbaalin ohjaukseen ja toinen ohjaa kopterin Y- ja Z -akselia (pitch ja yaw). Näistä jälkimmäinen oli allekirjoittaneelle sarjaa ”ihan kiva kokeilla, mutta jätänpä jatkossa väliin”.

Tähän tosin sellainen poikkeus, että näen potentiaalin kiinteäsiipisten lennokkien lentotilaa matkivan ”fixed wing” moodin kanssa yhdistettynä, sillä se voi olla varsinkin aloittelijalle intuitiivisempi tapa ohjata, varsinkin kun kypärän näkökentässä on virtuaalinen arvio kopterin lentoradasta.

Tärkeämpi tila kuitenkin itselleni oli gimbaalin ohjaaminen päänliikkeillä, sillä se mahdollisti otoksien rajaamisen ja kohdentamisen paljon tarkemmin kuin luurin näytöltä ja ohjaimen kallistusrullala liikuttelulla. Myös mahdolliset kameraan tulleet heijastukset pystyi saamaan pois helpommin, kun kameraa sai liikutettua sen puolikkaan asteen verran sopivaan oikeaan suuntaan vain katsetta siirtämällä.

Keinotekoinen horisontti näyttää gimbaalin kallistuksen suhteessa kopterin keulaan pienenä mustana alueena horisontin kolmion keulassa, joka onkin näppärää auttamaan lentosuunnan esittämisessä.

Palaan nyt hieman tuohon aikaisemmin mainitsemaani valikoiden määrään. Tämä johtuu tietenkin siitä, että DJI on fiksusti pyrkinyt vähentämään turhaa roinaa ruudulta, jotta immersio olisi mahdollisimman suuri. Valitettavasti tämä johtaa todella kummalliseen “valikkoa valikon perään” -rakenteeseen ja monet toiminnot ovat jokseenkin pelottavan syvällä järjestelmässä, kuten esim. virtuaalinen ”palaa kotiin” -nappi, joka on epäloogisesti asetusvalikon alla ja sielläkin vasta toisena vaihtoehtona.

Asiaa ei suinkaan helpota se, että ainakin testilaitteessa ollut kosketuslevy oli myös jokseenkin epätarkka; hyvin usein yrittäessämme avata liiketunnistustilat sisältävää valikkoa, luuli se, että pyyhkäisy olikin “ylhäältä alaspäin” -liikkeen sijaan “edestä taaksepäin” -liike, joka johti kosketuslevyn lukitsemiseen. Muutamat kerrat kosketuslevy lakkasi täysin ottamasta vastaan komentoja, vaikka lukko oli auki ja tähän auttoi vain lasien uudelleen käynnistäminen. Toivottavasti DJI korjaa tätä tulevissa ohjelmistopäivityksissä. Tämän epävakauden vuoksi en siis missään nimessä lentäisi ilman RC-ohjainta pelkällä puhelimella.

Kaikki lentotilat kopterikohtaisista lentotiloista ovat saatavilla ja myös käytettävissä kypärän kautta.

Näiden käyttämistä on kuitenkin parannettu ottamaan huomioon kypärän liiketunnistin, esimerkiksi Automaattisen seurannan kohdalla kosketuslevy ja katseella ohjattava kursori mahdollisti huomattavasti tarkemman kohteen valitsemisen kuin piskuiselta älypuhelimen ruudulta.

Kaiken kaikkiaan DJ Gogglesit ovat todella päräyttävä kokemus. On todella hienoa nähdä, miten DJI on onnistunut puskemaan hurjan määrän teknologiaa helposti lähestyttävään muotoon. Valitettavasti kutienkin pieniä kauneusvirheitä vielä on kuten käyttöliittymä ja kosketuslevy, nämä tosin ovat DJI:n korjattavissa ohjelmistopäivityksillä ja luultavasti käyttökokemus vain paranee jatkossa tulevien päivitysten myötä. Rautapuoli tuntuu olevan kuitenkin varsin hyvässä jamassa.

Näen Gogglesit erittäin hyvänä lisätyökaluna niille jotka kuvaavat kopterilla paljon. Lisäksi Gogglesit toimivat myös hyvänä työkaluna aloittelijalle varsinkin tuoreessa “fixed wing” -moodissa.  “FPV-racer” -työkaluksi näistä ei kuitenkaan ole, sillä latenssi on valitettavasti siihen touhuun aivan liian korkea. Tosin siihen käyttöön DJI:llä ei ole laitteitakaan, vaikka Spark on oikeassa kokoluokassa kilpakopteriksi. Latenssin pitäisi kuitenkin olla hyvin alhaisissa kaksinumeroisissa, jotta moista voisi edes harkita tosissaan.

Normaalisti en lennä juuri koskaan sport-moodissa, sillä Mavic on kohtalaisen ärhäkkä siinä tilassa, vaikka se ei olekaan mikään kilpakopteri, mutta Gogglesit päällä lentäminen sportissa oli yhtä juhlaa. Jopa äkkipikaiset liikkeet, jota Mavicilla sportissa saa aikaan, olivat luonnollisen tuntuisia ensimmäisen persoonan näkymästä. Sportti toi myös Goggleseilla huomattavan suurta lentosimulaattorituntumaa; kuin olisi TIE Fighterilla vedellyt pitkin Vantaan lähipeltoja. Ja fiilis mitä Mavicin sportin ja Gogglesien yhdistämisestä tuli, sai tämän sedän kirvoittamaan naaman aika maireaan hymyyn.

Valitettavasti ongelmaksi tulee hinta, sillä 540 euron hinnalla Gogglesit eivät ole mitenkään halpaa lystiä, ne ovat käytännössä kalliimmat kuin DJI Spark -kopteri ja täten Sparkin omistajalle Gogglesit voivat olla jo hinnoiteltu ulos. Hinta on myös puolet Mavicista, tosin Mavic ”prosumer” -käyttäjäkuntansa takia osuu varmasti paremmin laitteen ostajaryhmäksi. Henkilökohtaisesti haluan itselleni pysyvästi Gogglesit, varsinkin kun niitä käyttäessä lentämisen fiilis nousee ihan uudelle tasolle ja kuvien ottaminen on huomattavasti intuitiivisempaa. En valitettavasti ole kuitenkaan valmis maksamaan kopterin hinnasta puolta ns early adopter -pääsymaksuna, mutta jos hinta olisi 350 € luokassa, marssisin heti kauppaan. Jään siis odottamaan seuraavaa versiota tai nykyisen version alennusmyyntejä.

Hinnasta huolimatta kysyntää laseille tuntuu onneksi riittävän ja DNA myi ensimmäisen eränsä jo loppuun ja toinenkin myyntierä on jo pitkälle varattu. Niille jotka laitteen hankkivat: ette tule pettymään, lasit ovat ehdottomasti tarjoamansa kokemuksen arvoiset. Mavicin ja sopivan Phantomin kaveriksi hankkimiseen irtoaa toimitukseltamme suosittelu, sen verta onnistuneesta tuotteesta on kuitenkin kyse.

Kiitos DNA:lle testilaitteen lainasta

 

Share Button