DJI julkaisi joku aika sitten Phantomien kaveriksi ensin kompaktimman Mavic Pron ja sen perään vielä Sparkin. Siinä missä Mavic Pro taittuu kuljetusta varten pieneen tilaan, Spark on kiinteä kopteri. Silti se on lähes lelumaisen pieni. Saimme Elisalta testiin Sparkin perusversion. Miten se pärjää isoveljiensä seurassa?

Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy Sparkin pieneen kokoon. Se on kuitenkin kuljetuskunnossa saman kokoinen kuin lennettäessä. Sparkissa ei siis ole Mavicin tyylisiä kääntyviä jalkoja. Spark on kuitenkin niin pieni, että todennäköisesti siihen kestävän taittomekanismin rakentaminen olisi ollut käytännössä mahdotonta, koska en keksi miten edullisilla kustannuksilla olisi saanut sen toteutettua. Toisekseen pienen kopterin tulee olla edullinen, eli siihen ei kovin moniputkaisia tai kalliita ratkaisuita voi laittaa.

Testiyksilö oli ns. peruspaketti, eli laatikosta kuoriutui styroxinen paketti, jossa kopteri muutaman tarvikkeen kera kulkee mukavasti mukana. Peruspaketissa on ainoastaan kopteri, akku ja pari varapropelleja. Ohjaimen saa siis ainoastaan Fly More Combon mukana, missä tuleekin sitten akkuja ja muuta sälää lisää. Peruspaketissa kopterin ohjaaminen hoituu kokonaan kännykällä tai tabletilla. Peruspaketin listahinta on 599€ ja Fly More Combon 799€. pienestä koostaan huolimatta kyse ei ole mistään halpiksesta, joskin ainakin paperilla ominaisuudet ovat hintaan nähden vähintäänkin kohtuulliset.

Kuten muidenkin elektronisten tuotteiden kanssa, myös DJI Spark kannattaa heti alkuun päivittää uusimpaan firmwiren versioon. Sparkin kohdalla tämä on erityisesti suositeltavaa siksi, että laitteen alkupään firmiksillä on ollut ongelmia, jotka ovat vaikuttaneet muutaman kopterin ilmassa pysymiseen. Testikopterilla ongelmaa ei havaittu, eli se pysyi hyvin ilmassa, vaikkei ollut vielä päivitetty lentopelon poistavaan firmikseen. Itse käyttöönotto kannattaa suorittaa ulkotiloissa, koska ainakin testikopteri ja sen jälkeen kokeiltu toinen Spark ottivat sisätiloissa häiriöitä, niin kerrostalossa kuin mökilläkin. Häiriöt ovat siis magneettisia häiriöitä, eli kopteri ei saa kompassia käyttökuntoon ja siten käyttöönotto ei onnistunut. Toivottavasti testin jälkeen ilmestyneessä päivityksessä tämä on korjattu, koska käyttöönotto ja laitteen rekisteröinti olisi kiva saada tehtyä rauhassa kotona laitetta ladatessa. Homma kuitenkin hoitui ongelmitta ulkona.

Toinen asia, mikä aiheutti aluksi päänvaivaa oli se, että kopteri oli peruspakettisuudestaan huolimatta ohjaintilassa. Tämä tarkoittaa sitä, että se yrittää löytää ohjaimen, eikä puhelinta. Onneksi kuitenkin ohjelippusesta löytyi tähän ratkaisu, eli virtanappia tietyllä sarjalla, muistaakseni kolme pitkää painallusta, sai kopterin wifi-tilaan. Wifi-tilassa kopteriin saa yhteyden kännykällä. Tätä asiaa myöhemmin googlaillessa löytyi myös muitakin asioita, jotka ovat kummastuttaneet ihmisiä käyttöönotossa ja välillä myöhemminkin käytössä. Siksi suosittelisin lukemaan ohjekirjan ja katsomaan DJI:n ohjevideot. Niissä käsitellään monta sellaista asiaa, jotka eivät ehkä ihan heti tule mieleen, mutta ne kuultuaan asiat ovat itsestään selviä. Eli useimmiten ongelma on käyttäjässä, ei laitteessa.

DJI Spark on monilta osin paperilla kuin pienennetty versio Mavicista. Ominaisuuksia löytyy Active Track tilasta alkaen ja Mavicista poiketen Sparkia voi ohjata eleillä. Sparkin kamera ei kuitenkaan yllä 4K tarkkuuteen, vaan sen kahden akselin vakaajaan kiinnitetty kamera kuvaa FullHD (1080) kuvaa. Myös vakaajassa on eroa, siinä missä Mavicissa on 3 akselinen, Sparkissa on vain 2 akselinen. Elo ei kuitenkaan omassa käytössäni näkynyt juurikaan. Testin aikana Spark löysi paikkansa koptereiden joukossa.

ensilento Sparkilla oli jokseenkin kaksijakoinen kokemus. kopteri itsessään tuntuu niin maassa, kädessä kuin ilmassa tukevalta ja laadukkaalta. Se leijuu vakaasti paikallaan noustessa ja vaikuttaa luotettavalta. Kuitenkin pelkällä kännykällä lentäminen tuntuu jokseenkin epävakaalta. Tämä tunne vahvistui, kun Sony Xperia X Performancen kanssa oli yhteysongelmia. En tiedä onko kyse puhelinmallista, DJI:n sovelluksesta, kopterista vai mistä. Jos ongelma johtui kopterista tai puhelimesta, silloinkin ongelma voi johtua juuri näistä yksilöistä, yhdessä tai erikseen. Kuitenkin lento oli kaikilla muilla kokeilluilla laitteilla yhteyden osalta ongelmatonta niin kauan, kun kopteri pysyi kohtuullisen lähellä. Tästä pääsemmekin siihen toiseen ongelmaan, mikä peruspaketissa on: ohjaaminen älylaitteella wifin yli. Yhteys ei riitä kovin kauas ja joskus yhteys pätki ja kopteri saattoi siksi pysähtyä hetkeksi tai pidemmällä katkoksella ottaa ja lähteä takaisin kotipisteeseen, eli lähtöpaikkaansa. Peruspaketin laite, siis ilman ohjainta, onkin parhaimmillaan silloin, kun on tarkoitus kuvata vähän lähempää. Tämä on enemmänkin ajoittainen haaste, kuin suuri ongelma.

DJI Spark on kokonsa ja ominaisuuksiensa puolesta parhaimmillaan silloin, kun ei haeta korkealta kuvattua maisemakuvaa, vaan enemmänkin kameraa, joka kuvaa ylempää ja seuraa kohdetta. Vähän kuin rullaavan kraanan korvike. Käyttötavoista esimerkiksi voisi ottaa Lilyn, sen nyt jo kuopatun kopterin, jonka piti itsenäisesti seurata ranneketta ja ottaa tosi eeppisiä videoita skimbatessa, kajakilla liikkuessa, jne. väittäisinkin, että vedenkestävyyttä vaille DJI Spark lunastaa sen, minkä Lily lupasi. Jos minun pitäisi antaa kategoria Sparkille, se on henkilökohtaiset kuvauskopterit. Se kulkee kätevästi mukana, on pieni, helppo käyttää ja se tuntuu luontevalta ja huomaamattomalta eri tilanteissa. Itse käytin Sparkia lähinnä niin, että laitoin sen seuraamaan, kun kävin skeittaamassa, veneellä liikkuessa tai tuomaan kuvituskovaa eri tilanteista. Kaikissa näissä tapauksissa Spark oli enimmillään 20m etäisyydellä. Normaalikäytössä kuvaus sujui siis pääasiassa kännykällä ohjaten tai Active Track moodissa. Nämä tuntuivat luontevimmin sopivan niihin tilanteisiin, mihin Sparkin otin mukaan. Itse asiassa Spark oli usein se ensimmäinen vaihtoehto mielessä, kun olin lähdössä johonkin ja kameran lisäksi piti ottaa ilmassa leijuvaa kuvauskalustoa mukaan. Samalla kuljetus boksissa kokonsa puolesta Spark oli helppo ottaa mukaan ihan varmuuden vuoksikin. Helpompi, kuin vaikkapa Mavic.

Kännykällä ohjatessa Sparkilla on pienen pieni viive komentoihin. Tämä ei ole merkityksellinen tai edes niin suuri, että sitä huomaisi helposti. Sen kuitenkin huomaa siinä vaiheessa, kun pitää tehdä äkkiliikkeitä, esimerkiksi väistettäessä harmistunutta lokkia. Virtuaaliset tatit näytöllä ovat hyvin intuitiiviset, mutta niiden herkkyys ja tuntuma ovat aika huonot verrattuna ihan oikeaan ohjaimeen. Kuitenkin kännykällä lennettäessä homma sujuu ja jos tarvetta ei ole sen kummemmin lennellä kaukana, ilman ohjaintakin pärjää. Itse voisin kuvitella käyttäväni pelkällä älylaitteella Sparkia siihen, mihin se soveltui parhaiten käytössäni. Eli jos Sparkin hommaa ainoaksi kopteriksi, suosittelen ehdottomasti Fly More Comboa.

Active Track -tilassa Spark toimi useimmissa tilanteissa ongelmitta. Se osaa seurata kohdetta, kunhan kohde erottuu muusta maastosta ja kulkee sopivaa nopeutta. Sopiva nopeus määrittyy aika pitkälle seurattavan kohteen koosta, kopterin etäisyydestä kohteesta ja ympäröivästä maastosta. Parhaiten Spark pysyi testin aikana perässä, kun se seurasi asfalttia vasten mustaan huppariin pukeutunutta noin 10 km/h nopeutta liikkuvaa kohdetta, joka on rajattu täyttämään korkeussuunnassa noin ¾ näkymästä, kun lähdetään liikkeelle. Seuraamiseen lähtiessä Spark miettii hetken ja päästää kohteen hieman alkuperäistä rajausta ja etäisyyttä kauemmas. Tämä ei ole ongelma, vaan näyttää itseasiassa kuvassa paremmalta, kun kopteri ei liiku levottomasti, vaan seuraa vähän joustaen kohdetta. Spark pystyi seuraamaan kohdetta useimmiten silloinkin, kun eteen tulee hetkeksi joku este. Silti monissa tilanteissa Spark hämmentyi, kun seurattava kohde meni esimerkiksi toisen ihmisen takaa tai muuten katosi kokonaan näkyvistä paria sekuntia pidemmäksi ajaksi. Tätä ei tapahtunut joka kerta, mutta kuitenkin niin usein, että se kiinnitti huomiota. Spark ei myöskään aina pysynyt kohteen perässä, jos rajaus oli tiukahko ja kohde teki kiemurtelua. Eli esimerkiksi lasketellessa kannattaa antaa tarpeeksi tilaa Sparkille, että kohde pysyy mahdollisimman paljon kuvassa ilman, että Spark joutuu kääntyilemään vauhdissa. Se pystyy seuraamaan kyllä haastavammissakin tilanteissa kohtuullisesti, mutta riski epäonnistuneeseen otokseen voi olla suuri. Active Track -tilassa voit myös säätää sitä, missä kulmassa kohteeseen nähden kopteri lentää. Eli onko se suoraan takana, sivulla, edessä vai vähän kulmassa. Myös korkeutta voi säätää.

Eletila, eli Gesture Mode tuo muutaman jutun mitä Sparkilla voi tehdä niin, että huitomalla komentaa sitä.

Selfie tilassa Sparkille voi ottaa ja näyttää, että nyt otetaan kuva. Se toimii niin, että näytät käsilläsi ruutua, eli etusormilla ja peukaloilla teet ruudun kasvojesi eteen. Tämän jälkeen muutaman sekunnin kuluttua Spark ottaa valokuvan. Mukava ominaisuus paperilla, mutta käytännössä haastava. Ensinnäkin suurin osa selfien ottajista ei tiennyt milloin kopteri ottaa sen kuvan, vaikka kopukan valojen välke sen kertoo. Toisekseen oli täysin arpapeliä milloin kopteri ymmärsi, että nyt otetaan se selfie. Usein se vain leijui tyhmänä edessä, eikä ottanut kuvaa. Uskoisin, että tähän on jonkun päivityksen muodossa tulossa parannus. Testin jälkeen päivityksen mukana on tullut mahdolliseksi aloittaa ja lopettaa videon tallentaminen käsielein, mutta tätä ei setin aikana päästy kokeilemaan.

Kämmenohjauksella Sparkia voi ohjata kuin Jedi konsanaa. Antamalla Sparkille ”talk to the hand” eleen ja liikuttamalla kämmentä ylös, alas, sivuille tai eteen ja taaksepäin, saa kopteria liikuteltua. Tämän lisäksi kopterin saa laskeutumaan kämmenelle niin, että ensin ohjaa sen sopivalle kohdalla ja laittaa kämmenen kopterin alle. Kämmenohjaus toimi ehkä parhaiten eleohjauksista, joskin laskeutuminen käteen oli ajoittain yhtä tehokasta kuin selfien ottaminen. Kopteri siis usein jäi vain leijumaan, eikä reagoinut alla olevaan käteen mitenkään.

TapFly tilassa kopterin voi lähettää kohteeseen tökkäämällä kohtaa näytöllä. Tätä ominaisuutta ei testin aikana tullut käytettyä juurikaan, koska kokeillessa se ei tuntunut kovin intuitiiviselta tai tarkalta. Pidempään yrittäen siitä olisi voinut saada enemmän irti, mutta kokeilujen perusteella se on enemmänkin kiva lisä, kuin todella käyttökelpoinen ominaisuus. Täytyy kuitenkin muistaa, että testaajalla on taustalla lapsuudesta asti radio-ohjattavien lennokkien ja koptereiden kanssa säätämistä ja DJI:n tuotteista ennestään kokemusta oli Phantomin eri versioista, Mavicista, Inspirestä ja Matrice 600:sta. Eli pääosin lentoja on tullut tehtyä tikuilla ja ohjaimella, käyttäen hyvin vähän, jos ollenkaan, valmiita älykkäitä moodeja. Näin ollen testaaja ei ehkä ole osannut ottaa kaikkea irti TapFly tilasta. Tämä huomautus siksi, että internetin mukaan moni tykkää TapFlystä kaikesta huolimatta.

QuickShot-tilassa Sparkin saa suorittamaan erilaisia valmiita ”ajoja”. Nämä ovat kohtuullisen hyödyllisiä jopa testaajan mielestä, joskin näistäkin käyttökelpoisiksi tuntuivat jäävän Circle ja Helix, kun muut luonnistuvat useimmiten paremmin itse ohjaamalla. Silti, niillekin on käyttöä jos haluaa kuvata itseään ilman ohjainta tai ohjaamiseen käytettävää kännykkää. Circle laittaa Sparkin kiertämään ympyrää kohteen ympäri ja Helix tekee samaa seuratessaan liikkuvaa kohdetta. Kaikki QuickShot-tilat kuitenkin ovat hyödyllisiä silloin, kun kuvaa itseään eri aktiviteeteissa tai tilanteissa.

Kuvanlaadullisesti Spark on riittävä. Sillä saa sopivassa valossa hyvin laadukasta kuvaa FullHD-tarkkuudella ja se ottaa miellyttäviä kuvia hyvässä valossa. Kuvaan hiipii kohinaa valon hämärtyessä ja Spark ei pysy Mavicin perässä kuvanlaadussa. Vakaaja toimii loistavasti niin kauan, kun Spark ei joudu kovempaan tuuleen. Puuskaisessa ja kovassa tuulessa kevyt kopteri ja 2-akselinen vakaaja aiheuttavat kuvaan väpätystä ja tärinää. Spark ei kuitenkaan mielestäni ole kopteri, jolla ensimmäisenä lähdetään kuvaamaan 100m korkeudesta syysmyrskyä.

QuickShot tilat ja Active Tracking ovat juuri niitä ominaisuuksia, millä Lilyä myytiin Kickstarterissa ja nettisivuillaan. Tietty sille vielä päälle luvattiin vedenkestävyys. DJI Spark on parhaimmillaan henkilökohtaisena lentävänä kamerana, jota ei ole tarkoitus laittaa lentämään pitkälle. Ohjaimen kanssa sillä pääsee kuulemma parinkin kilometrin päähän ohjaimesta, mutta mielestäni se ei ole siihen hommaan paras. Puhumattakaan siitä, että Suomessa lentäessä kopteriin pitäisi lennättäjällä olla koko ajan näköyhteys. Ainoaksi kopteriksi voin Sparkia suositella vain silloin, jos sillä ei ole tarkoitus lentää kuin harvoin kauemmas ja korkeammalle. Esimerkiksi urheilusuoritusten seuraamiseen muutaman kymmenen metrin päästä Spark on mitä mainion. Kopterin jo ennestään omistavalle Sparkia voi suositella silloin, jos tarvetta on helposti mukana kulkevalle kopterille, jolla voi kuvata läheltä ja sellaisissa tilanteissa, joissa esimerkiksi Mavic tuntuu vähän isolta. Omassa käytössä testin aikana Spark löysi kyllä paikkansa ja oli se, joka kulki koko ajan mukana repussa tai olkalaukussa. Sparkin käyttöönotto oli jotenkin helpomman ja nopeamman oloista, kuin Mavicin taittelu. Mavic tuntui myös isolta moneen tilanteeseen verrattuna Sparkiin. Spark ei ole täydellinen, eikä se yritäkään täyttää kaikkia ja kaikkien tarpeita. Kuten sanottua, helposti mukana kulkevaksi, helposti käytettäväksi henkilökohtaiseksi lentäväksi kameraksi DJI Spark kuitenkin on paras vaihtoehto markkinoilla tänään.

DJI Sparkin meille testiin tarjosi Elisa, heille suuri kiitos siitä.

Share Button